Ruoantuotannon tulevaisuus

YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö julkaisi viime vuonna kiintoisan raportin maailman ruoantuotannon tulevaisuudennäkymistä otsikolla "Wake up before it's too late". Raportin loppupäätelmä oli seuraavanlainen: tarvitaan nopeita, radikaaleja muutoksia tavanomaisesta, suuria ulkoisia panoksia vaativasta monokulttuuriviljelystä kohti pienipiirteistä ja pienimuotoista uudistavaa, paikallista maataloutta. Myös maailman kauppajärjestelmiä on muokattava tukemaan tällaista kehityssuuntaa. Raporttiin pääset tutustumaan tästä.

Tällä hetkellä ruoantuotantomme on kestämättömällä pohjalla - öljyä muutetaan ruoaksi huonolla hyötysuhteella, eroosio ja maaperän ravinneköyhtyminen vaivaavat kun eloperäisen aineksen sijaan maahan palautetaan lähinnä vain typpeä, ehtyvää fosforia ja kaliumia kemiallisessa muodossa - ja nämäkin ravinteet huuhtoutuvat osin pelloilta vesistöihin. Monokulttuuripelloilla mellastavia hyönteisiä ja tauteja hillitään myrkyillä, jotka ovat tuholaisten lisäksi haitallisia meillekin. Luomuviljely on askel parempaan, mutta on pääosin pohjimmiltaan samaa monokulttuuria kuin tavanomainenkin viljely, etenkin kun talouden intressien palvelemiseksi toimintaa pyritään koko ajan "tehostamaan" ja tilakokoja kasvattamaan. Raportissa oltiin hyvin huolissaan vapaakauppasopimuksista, jotka hyödyttävät suuria monikansallisia yhtiöitä ja heikentävät pienviljelijöiden asemaa markkinoilla. Velkakierre aina vain uusien valtavien koneiden ja laitteiden hankinnasta pysyäkseen mukana näissä vaatimuksissa ja vääristyneessä kilpailussa on kuristavaa ja todellinen haaste sekä este uudistumiselle. Olisi kiintoisaa tietää moniko nykymaanviljelijä taipuu politiikan ja talouden ehdoilla pyörivässä tukiviidakossa siihen, että toimii eri tavalla kuin sisimmässään haluaisi? Voisimmeko yhdessä tehdä asialle jotain?

YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö listasi tärkeimpiä muutoksen askelia, joita ovat mm.:

• maaperän hiilipitoisuutta lisätään, kasvien ja karjan tuotanto yhdistetään, lisätään peltometsäviljelyä ja luonnonkasvillisuuden sisällyttämistä viljelykokonaisuuksiin
• pyritään suljettuihin ravinnekiertoihin
• vähennetään ruokaketjussa syntyvää hävikkiä
• muutetaan ruokailutottumuksia ilmastoystävällisemmiksi
 

Käytännön toimia tarvitaan, vaikka siirtymä uudenlaiseen viljelytapaan vaatii opettelua. Peltometsäviljely olisi meillä Suomessakin kehittämisen arvoista laajemmassakin mittakaavassa - Kirsi Koivulan opinnäytetyöhön "Peltometsäviljely mahdollisuutena tulevaisuuden Suomessa" kannattaa tutustua! Peltometsäviljelystä ja permakulttuurista ylipäätään löytyy kaikkea mielenkiintoista myös Pohjoinen permakulttuuri -blogista.

Laajamittainen siirtyminen paikalliseen puutarhaviljelyyn vastaisi tähän globaaliin haasteeseen siitä, miten samalla maapinta-alalla ruokitaan kestävästi maapallon vielä ainakin toistaiseksi kasvava väestö. Itse koen miellekkäimmäksi aloittaa paikallistasolta tietotaidon kerryttämisestä ja toivoa, että inspiraatio sekä hyväksi havaitut toimintatavat leviävät pian kulovalkean lailla. Niin kaupungeissa kuin maaseudullakin on hurjasti puutarhaviljelyyn valmiiksi soveltuvaa maata. Näen joka puolella potentiaalista monimuotoisen viljelyn alaa, ja tasaisen ankeita pihanurmikoita, golfkenttiä ja monokulttuuripeltoja katsellessani mietin, miten ja milloin trendi saataisiin käännettyä - että voisimme olla ja elää terveissä, monimuotoisissa puutarhakulttuuriympäristöissä! Puutarhakyläajatus on visio tulevaisuuden elinmallista. Ja tulevaisuus on täällä jo nyt!